Maailmani valo lisääntyi

”Valo on lisääntynyt elämässäni, se tulvi vauvan tuoksuna sieraimiini, silkki-ihona sormieni alle ja pienen ihmisen viattomuutena sydämeeni.”

Keskiviikkona syntyi toinen lapsenlapseni tähän maailmaan. Olo on ollut tänään niin pakahtunut. Pakahtunut rakkaudesta, onnesta ja ylpeydestä. ”Lapsen valo loistaa niin kirkkaasti”, olen usein sanonut, mutta aina en ole ymmärtänyt kuinka parantava tuo valo voikaan olla.

Miten kauniilta voikaan näyttää vaatimattominkin kukka, kun se vilpittömistä käsistä annetaan.

Uupumus aiheutti minulle kaikenlaisia herkkyyksiä, mutta ihan alkuun sosiaaliset tilanteet ja äänet uuvuttivat eniten. Omalle perheelle ei onneksi tarvinnut selittää, miksi painuin pehkuihin kesken yhdessä olon. Vaikka kohtaamiset olivat ihania ja ihmiset rakkaita jo pelkät äänet saattoivat olla liikaa. Oli yksi, jonka valo ylettyi mummun herkän kuoren läpi, sydämeen asti. Oli ihan uskomatonta, miten kahdenkeskeiset hetket lapsenlapsen kanssa antoivat voimaa. Hänelle, tuolle 4-vuotiaalle päiväperholle riitin juuri sellaisena kuin kulloinkin olin. Ainut mitä hän vaati, oli läsnäolo ja sen kun hänelle annoin unohdin samalla omat murheeni. Pääni, jossa ajatuksilla ei ollut alkua eikä loppua, hiljentyi, pienen ihmisen asioiden äärelle.

Karhunahas.  Yön vietin siellä laavussa yhden hyvän ystävän kanssa rauhasta nauttien.

Äänet eivät olleet ainut asia mille herkistyin pysähtymiseni jälkeen. Iho alkoi reagoimaan tuttuun hiusväriin, vatsa ei sietänyt juuri mitään ruoka-aineita. Ravintoterapeutti arveli ärtynyttä suolta ja antoi listan ruoka-aineita, joita tulisi välttää. Osa, ennen niin ihanista tuoksuista, aiheutti päänsäryn ja huonon olon ja ruoka rupesi maistumaan suolaiselta. Luonnossa liikkuessa aloin haistamaan ihania, eri tuoksuja, joita en aiemmin ollut haistanut tai ainakaan kiinnittänyt huomioita. Kuuloni herkistyi entisestään. Eikä se vielä siihen loppunut aloin aistia entistä enemmän toisten ihmisten olotilaa, energioita. Olen aina ollut hyvin intuitiivinen, mutta nyt, varsinkin raskaat energiat (viha, kateus, valehtelu, ahneus) lävähtivät vasten kasvoja, ennen kuin kukaan kerkesi edes suutaan aukaista. Totta kai epäilin itseäni ja ajattelin, että vain kuvittelen, mutta useimmiten olen jälkikäteen, saanut vahvistusta aistimuksille.

Ostin itselleni onnittelu kukat kun vauva syntyi. Onnittelin itseäni siitä, että saan kokea tämän. ihanuuden, siitä että minulla on ihana tytär josta tulee jo toiselle lapselle ihana äiti. Onnittelen itseäni siitä, että olen löytänyt aidon itseni ja ymmrätänyt  viimein sen mikä elämämässäni on oikeasti tärkeää. Onnea Virpi!

Yhtä kaikki, aistit olivat herkistyneet ja nyt oli alettava elämään niiden kanssa. Ruoka tottumukset ovat muuttuneet. Ensin tuli kauhea himo haistella ja maistella yrttejä, sitten rupesi jauhelihan maku ja haju ällöttämään ja nyt on kanan kanssa sama juttu. Onneksi tykkään kasviksista eikä kala ja hirvenliha ole ainakaan vielä ruvennut tökkimään. Olen järkeillyt, että koska kehoni on nyt herkkä, olisi varmaan parempi ostaa mahdollisimman puhdasta ruokaa ja käyttää mahdollisimman puhtaita kemikaaleja. Olen yllättynyt, että luomuruoka ei ole huomattavasti kalliimpaa (paitsi kannanmunat, mutta niissä on niin suuri makuero, että vanhaan ei voi enää palata) varsinkin kun pystyy jo keskittymään järkeviin ostoksiin ja ruokajätettä ei juurikaan tule. Hiusvärinä olen käyttänyt Henna, puhdasta kasviväriä. Ensin kävin NatuMer kampaamossa, jossa käsittääkseni värjätään vain kasviväreillä. Tykkäsin ihan hirmusti lopputuloksesta sekä palvelusta. Nyt olen siirtynyt koti kampaamooni, koska minulla on oma hovi värjääjä… Värjääminen tuntuu olevan helppoa (vai mintä Juuli?) ja väri ei aiheuta mitään tuntemuksia päänahkaan.

Mikä siinä on, että rakastan näitä kuivanneita käkkäröitä. Onkohan meissä jotain yhden näköisyyttä vai mikä?

Luonto on ollut yksi voimanlähde ahdistuksen poistoon, joten olen pyrkinyt hankinnoissani ajattelemaan luontoa, vähän niin kuin vastalahjaksi. Jos tuote on vielä Suomessa valmistettu niin täydellistä! On mukavaa huomata, että ekologisia vaihtoehtoja on kivasti, niin ruuassa kuin kosmetiikassakin. Osa on vähän kalliimpia, kun toinen saman tyyppinen tuote, mutta annostamalla oikein, se tasaa muutaman euron hintaeroa. Toisaalta, nyt kun sisäinen olo on parempi ja lohtu shoppailu on jäänyt pois, eikä tarvitse täyttää kaappeja turhalla tavaralla. Täällä perheen kesken kuulen välillä minua kutsuttavan viherpiipertäjäksi (taisi olla silloin kun olin kuivaamassa nokkosia). Mietipä itse, eikö ole hellyttävä nimi? 😉

Olen aina kannattanut puhdasta ruokaa, enkä ole prosessoituihin ja keinotekoisiin ruokiin mieltynyt. En myöskään ole uskonut ravintoon liittyviä tutkimuksia sellaisenaan, jos oma sydämeni on sanonut toisin. Suussani ei ole koskaan maistunut hyvältä keinotekoisesti makeutetut juomat tai herkut, vaan olen vetänyt ihan oikealla sokerilla makautetut menut ym. koska se on maistunut hyvältä. Tutkimus tulokset ovat tekijänsä (tai tutkimuksen rahoittajan) näköiset ja näkökulmia on monia, myöskin ihmiset ovat erilaisia, eikä me olla toistemme kopioita. Nyt olen huomannut, että kehoni ja aistini ovat ohjanneet minua tähän suuntaan. Se on nyt se totuus, jota aion noudattaa ja uskoa niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja oikealta.

Vaikka palju täytetään järvivedellä on se tietysti pitänyt pestä käytön jälkeen. Olen yrittänyt etsiä pesuainetta jolla palju puhdistuu ja mikä olisi luonnon kannalta parasvaihtoehto. Löysin tällaisen sarjan. Tykkään ja ihana piparmintun tuoksi ja toimii hyvin. Ainakin selosteen mukaan olisi hyvä vaihtoehto ja Suomalainen.

Kun olo on ollut henkisesti huono, olen harrastanut lohtusyömistä ja sitä kautta saanut ihan liikaa rasvaa ja sokeria. Nyt taas, kun sisäisesti voin hyvin (pääsääntöisesti) ruokaa tulee syötyä silloin kun on nälkä (poikkeus 3 päivää kuukautiskiertoon liittyen, jolloin tyhjennän jääkaapin kolmekertaa päivässä). Nyt kun olen kiinnittänyt huomiota hieman enemmän ruuan laatuun ja ostanut mahdollisimman terveesti tuotettuja ruokia ja tuotteita, niin olen huomannut sen vaikutuksen myös mieleeni.  Ajatus siitä, että voisi omalta osalta vaikuttaa Suomalaisten työllisyyteen, luonnon puhtauteen ja omaan terveyteen, tuo myös sydämeen hyvän olon. Onhan se aika ihana ajatus, että omalla valinnallaan voi vaikuttaa niiden pienten ihmisten elämään, joiden tulevaisuutta me valinnoillamme luodaan.

Tästäpä jatkan seuraavassa postauksessani ruokaohjeilla ja muutamilla muulla oivalluksilla mitä tämä pakkopysäytys on tuonut tullessaan. Alkumetreillä olen tällä ”viherpiipertäjän” tiellä, mutta jostain se on hyvä aloittaa 😊 ja vaikka kuvissani on tuotteita tai tekstissäni mainitsen jonkun palveluntarjoajan, en ole kenenkään toiminnan tai tuotteen mainostaja, ilmiannan jos jonkun hyväksi havaitsen. Ja eikö se ole niin, että selän takana ei saa haukkua, mutta kehua saa ihan mielin määrin.

Rakkaudella: Virpi