Jääräpää

Jääräpää

Blogissani avaan elämäni hetkiä työuupumuksen kourissa, sekä sitä valtavaa kasvua, jonka eteen uupumus minut johdatti.  Teksti voi olla voimakkaastikin kantaa ottavaa aika-ajoin, mutta se on vain minun tämän hetken kokemukseni, intuitioni ja tunteideni totuus tässä ja nyt. Älä siis pahastu, vaikka minun totuuteni ei kohtaa sinun totuuttasi, pidä sinä omasi ja minä pidän omani. Ohitat vain tekstin ”kylymän viileästi” ja poimit ne tekstit, jotka sinua palvelevat. Kyllä elämä muuttaa totuuksiemme muotoa ajan saatossa kuitenkin. Minun ajatukseni, pohdintani ja kannanottoni pohjautuvat minun elämänhistoriaani, elämään, joka on muokannut minusta minut.

Nyt on vuosi kulunut siitä, kun olin elämäni edessä polvillaan, kasvot mutaan painettuina. Tänä päivänä jaksan jo miettiä sitä, miten voisin muita ihmisiä auttaa tai jopa estää uupumasta. En minä jatka entiselläni elämääni, vaan jatkan sitä hellemmin, herkemmin ja itseäni kuunnellen. Minä olen tämän vuoden aikana kaksi kertaa kyntänyt pohjamudissa, koska olen ollut jästipää ja toistanut samoja virheitä. Mutta niin kuin olen ystävilleni sanonut ”Minä tarvin kunnon iskun palleaan, jotta putoan polvilleni. Muuten en näköjään opi”.