Vipen parku ja purkaus

Uudet tuulet puhaltavat Hei rakkaat seuraajani. Voin vain pahoitella, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Viime vuoden energiat ovat olleet vielä raskaat ja kaiken mitä olen tehnyt, olen tehnyt käytännössä viimeisillä voimillani, eli vain pakollisen, ei mitään muuta. Olin muutaman kuukauden päiväkodissa töissä pehmeällä laskulla. Tein lyhennettyä viikkoa ja työaikaa. Työ ja lapset olivat taas kerran ihania, enkä voi muuta kuin hattua nostaa sille superarvokkaalle työlle, mitä porukka varhaiskasvatuksessa tekee. Mahtavaa työskennellä porukassa, missä lapsia kohdataan ja kohdellaan lämmöllä, yksilönä ja suurella ammattitaidolla. Sillä on kyllä suuri merkitys lapsen itsetunnon ja minäsäsityksen kehitykselle. Kaikesta huolimatta koin kuitenkin, että päiväkoti ympäristö nosti esiin vanhoja muistoja aiemmasta työstäni ja ajasta, kun taistelin uupumuksen kanssa. Olen silti super kiitollinen tuosta mahdollisuudesta koikeilla taas päiväkoti työtä. Pääsin tutustumaan ihaniin lapsiin, toi...

  KERRO MINULLE TARINASI! Työuupuneesta voi tuntua, että olisi yksin koko maailmassa. Vertaistukea on vaikea saada tai voi olla vaikeaa pukea oloaan sanoiksi, koska ei oikein itsekään ymmärrä missä mennään. Muistetaan tukea toinen toisiamme. Yhdessä meissä on voimaa. Jaa minulle tarinasi Olen pitänyt tässä kirjoittelussa taukoa, koska näinä aikoina, teen näitä vapaaehtoisia asioita vain silloin kun minusta siltä tuntuu. Oli aika, että tekstiä ei lähtenyt syntymään ja koin taas sen tutun paineen ja syyllisyyden, että nyt minun vain pitää yrittä kirjoittaa. Näin sitä ihminen huomaamattaan palaa siihen vanhaan suorittamiseen ja elämiseen sitä kautta, mitä uskoo toisten odottavan, että tarkkana saa olla 😉 . Uupumuksen aikana olen huomannut, että luovuus on muutenkin ollut kadoksissa aika-ajoin lähes kokonaan, mutta nyt taas tuntuu, että tästähän se rupeaa pikkuhiljaa kirkastumaan. Olin pari kuukautta päiväkodissa töissäkin ja sehän oli taas opettavainen kokemus. Siitä voin kirjoitta...

”Valo on lisääntynyt elämässäni, se tulvi vauvan tuoksuna sieraimiini, silkki-ihona sormieni alle ja pienen ihmisen viattomuutena sydämeeni.” Keskiviikkona syntyi toinen lapsenlapseni tähän maailmaan. Olo on ollut tänään niin pakahtunut. Pakahtunut rakkaudesta, onnesta ja ylpeydestä. ”Lapsen valo loistaa niin kirkkaasti”, olen usein sanonut, mutta aina en ole ymmärtänyt kuinka parantava tuo valo voikaan olla. Miten kauniilta voikaan näyttää vaatimattominkin kukka, kun se vilpittömistä käsistä annetaan. Uupumus aiheutti minulle kaikenlaisia herkkyyksiä, mutta ihan alkuun sosiaaliset tilanteet ja äänet uuvuttivat eniten. Omalle perheelle ei onneksi tarvinnut selittää, miksi painuin pehkuihin kesken yhdessä olon. Vaikka kohtaamiset olivat ihania ja ihmiset rakkaita jo pelkät äänet saattoivat olla liikaa. Oli yksi, jonka valo ylettyi mummun herkän kuoren läpi, sydämeen asti. Oli ihan uskomatonta, miten kahdenkeskeiset hetket lapsenlapsen kanssa antoivat voimaa. Hänelle,...

Ylistys aidoille ystäville, tärkeille kohtaamisille, ikimuistoisille hetkille, rakkaudelle ja juhannukselle! Juhannus on tulossa ja kerrankin vaikuttaa siltä, että saadaan juhlia lämpimässä säässä. Tässä juhannuksen alla olen saanut varsinaisen virtapiikin. Olen todella hyvällä mielin siivoillut paikkoja ja käyttänyt rättiä paikoissa, jotka eivät kuulu meidän perheen siivouslistalla ykköseksi, kuten kaapin päälliset tai kukkien suihkussa käyttäminen. Olen oikein ihmetellyt, mikä tätä hyvää mieltä ja iloa on tähän siivoukseen antanut? Innostusta varmaan lisäsi kolmen yön miniloma, joista kaksi matkailin Jannen kanssa Savon suunnilla ja yhden yön vietin hotellissa kahden ystävän kanssa.   Yhtenä suurena vaikuttajana on tietysti se, että meille tulee juhannusvieraita. Olenkin huomannut, että kodissamme vierailevat ystävät saavat minussa aikaan myönteisiä muutoksia, kuten se, että alan nauttia siivoamisesta… Omituista.   Ja sanottakoon, että tämä muutos ei ole pakon...

Malttamaton minä ja elämää tällä hetkellä 23.5.2020  Alku viikko on mennyt tässä tulevaisuutta pohtiessa, mutta kun vähän taas havahtui painamaan jarrua, niin on osannut nauttia elämästä hetki kerrallaan. Aurinkoiset kelit ovat omalta osaltaan virkistäneet mieltä ja tänä vuonna ollen laittanut kukkiakin vähän enemmän, koska luultavasti ollaan enemmän kotona kesällä. Terassitkin ovat päässeet uuteen loistoonsa ja niistä tuli mun mielestä super kivat. Varsinkin tämä saunamökin terassi, joka lasitettiin alkutalvesta ja kaikki sisustus elementit mitä täällä on, olen joko saanut tai pikkurahalla ostanut (lukuunottamatta lämmittimet). Minulle itselle kuvat antavat aina parhaan inspiraation niinpä  ajattelin jakaa kuvia enemmän, että sinäkin saisin näistä itsellesi inspiraatiota.  Vävypojan tekemä pöytä ja oman pihan haapapölkyt kruunasivat tämän terassin. 19 vuotta sitten jousitin ja päällystin vanhat tuolit. Tosin kangas ei enää miellyttänyt, joten ompelin harm...

Silloin kun elämän perustukset murenevat, sitä viimeinkin ymmärtää, kuinka  paljon  on aihetta kiitollisuuteen. Tällähetkellä olen erityisen kiitollinen ihmisistä, joiden rakkauteen ja ystävyyteen voin aina luottaa. Valutalkoot alkakoot... Päiväkirjaote” Heräsin, se helvetin möykky ja paine oli taas rinnassa. Yksi hyvä päivä on takana ja se herätti taas uutta toivoa siitä, ettei tämä tilanne ole niin paha, kun pelkään. Janne sanoi, että mun silmät on ihan lasittuneet, aina sillon, kun mulla on uupumus päivä. Sitä en oo ite huomannut, mutta ajatus ei kulje ja ei vaan kerta kaikkiaan jaksa tehä mitään tai innostua mistään. Kaikki tunteetkin on sillon jotenkin haalistuneet, varsinkin ilo ja onni. Oikeastaan semoinen sydämestä lähtevä ilo ja onni, joka oikein tuntuu, sitä ei varmaan oo ollu viimeiseen vuoteen. Tunteetkin on muuttuneet pinnallisiksi. Eilen oli taas hyvä päivä, elämä tuntui hyvältä ja tulevaisuus näyttää valoisemmalta. Jaksoin käydä kävelemässä luonnossa ...