Onko kaikki totta mitä meille kerrotaan?

Pidetään kivijalka kunnossa, niin myrskyt eivät meitä kaada! 

Kysymys ”ketä ja mihin minä uskon”? on ollut viime aikoina mielessäni paljon. Korona uutisia ja ennustuksia virtaa joka tuutista. Minulla on ollut todella skeptinen suhtautuminen uutisointia kohtaan. Sanotaan, että ihmisen omat kokemukset ja elämänhistoria muovaat ajatukset nykyhetkeen. Uskonkin, että omakohtainen kokemukseni median vallasta, on saanut minut hyvin epäileväiseksi ja jopa hieman katkeraksi.. Olen kokenut kuinka suppeaa, puolueellista ja vastakkain asetteluun pyrkivää tiedottaminen voi olla ja kuinka salakavalasti ihmiset saadaan taistelemaan ja asettumaan toisiaan vastaan.

Oma kokemukseni tähän liittyen, sattui juuri siihen hetkeen, kun kärsin kipeimmin yritysosuudestani luopumisesta. Mediassa alkoi valtava myllytys yksityisiä palveluntuottajia kohtaan. Oli yksittäisiä ihmisiä ja ikäviä kokemuksia, joita jaettiin lehdistölle. Oli poliittisia kannanottoja yksityisiä vastaan ja kaikenlaista negatiivistä puhetta. Järkyttävintä oli mielestäni se, kuinka jutut rakennettiin provosoivaksi ja kuinka joku asia sivuutettiin kuin ohimennen, mutta toinen nostettiin esille valokeilaan. Tuloksena oli yksittäinen, kohdistettu huono kokemus, kokonais totuuden sijaan. Näin jälkeen päin olen myös ymmärtänyt, että tämä provokaatio asettui eduskuntavaalien alle...

Tämänkaltainen uutisointi oli itselleni ja siihen tilanteeseen, kuin suola avohaavassa, se kirveli niin pirusti. Se kirveli, koska tiesin miten suurella sydämellä, mutta viimeisillä voimilla varhaiskasvatuksen henkilökunta toimii, niin kunnallisella kuin yksityiselläkin puolella. Koen, että esille nousseet haasteet koskevat kokonaisuudessaan varhaiskasvatusta ja kärsijänä on lapsi ja työntekijät. Laki on väljä, hoitopäivät ovat pitempiä kuin työntekijöiden työaika, vaatimustaso on kohtuuton siihen nähden mitä kaikkea työaikana pitää tehdä, sairauslomia on paljon ja sijaisia mahdoton saada. Henkilökunta kuormittuu ja rajat paukkuvat. Asiaa olisi todellakin uutisoitavaksi, jotta muutosta saataisiin aikaan, mutta vihassa ja vastakkain asettelussa itse asia jää taka-alalle, niin kuin tässäkin kävi. No tästä tulee sitten joskus oma postaus 😉 mutta nyt takaisin mediaan…

Suurin syy kiukkuuni oli kuitenkin se, että ymmärsin, kuinka paljon meitä ihmisiä kusetetaan. Periaatteessa medialla on ihan täysi valta siinä, millaista ”totuutta” se alkaa ihmisille syöttämään. Ihmettelen myös, kuinka täysin ilman minkäänlaista suodatinta lukijat muodostavat ajatuksensa, tuntematta koko totuutta tai etsimällä lisää tietoa mielipiteen muodostamisen pohjaksi. Kateuden, pelon tai vihan vallassa ihmisen huomiokyky herkästi hämärtyy. Se keneen median myrkkynuoli osuu, ei voi puolustautua, koska mielipide on jo muodostettu ja se aiheuttaisi vain lisää vihaa. Ne törkeydet ja viha, joita ihmiset mediassa kirjoittavat, ilman asian todellista tuntemusta, saattaa olla hyvinkin henkilökohtaisia, loukkaavia ja tarkoituksellista satuttamista.

Joku aika sitten media ja osa ihmisistä lynkkasivat Tomi Metsäkedon. Heikoista hetkistä nostettiin esille valtava ja kohtuuton media mylläkkä. Ihmiset liioittelivat, vääristelivät ja lynkkasivat ajattelematta välittömiä ja välillisiä seurauksia. Edellinen kommentoija löi vähän lisää omaa pahaaoloaan kommenttiinsa ja sitä seuraava uskoi sen todeksi jne. Viimein tilanne oli vienyt ”syytetyltä” työn ja varmasti ne viimeisetkin henkisen jaksamisen rippeet. En tarkoita sitä, että asioista pitäisi vaieta, mutta niin median kuin lukijankin pitäisi pysyä totuudessa, kohtuudessa ja muistaa inhimillisyys.

Facebookissa vastaan tuli myös Helin Palsanmäen viesti, jossa hän kertoo yrityksen saamista kehitysrahoista ja selitti mihin rahat menevät. Ihmettelin jo silloin, että miksi näin, ovat varmasti rahansa ansainneet. En ole kyseistä juttua viitsinyt lehdestä lukea, mutta kuulemani mukaan Palsanmäet palauttivat saamansa rahan, koska saivat uhkauskirjeitä. Lehti juttu oli ilmeisesti muodostettu kahdesta eri haastattelusta, jotka eivät olleet mitenkään liitännäisiä toisiinsa eikä tähän tuen saamiseen. Näin olen, toimittaja oli saanut jutustaan mieleisen ja tiettyyn pyrkimykseen tähtäävän. Oma ajatukseni on se, että haluttiin aiheuttaa kateutta ja vihaa ja siinähän on helppo onnistua. Kyllähän kaveri saa riutua ja paiskia töitä hulluna, ottaa riskejä ihan rauhassa, valvoa öitään ja miettiä päänsä puhki miten tästä taas selvitään, mutta mistään ei saisi saada palkkaa, tai mitään muutakaan korvausta. Jos sitten työlleen saakin palkan, niin siinä kohdassa herää viha ja kateellisuus ja ääri tapauksissa alkaa uhkailu. Tästä päästäänkin sitten tuohon rahan valtaan…

Tämä Korona tiedottaminen. Alusta asti minulla nousi tunne siitä, että taas yritetään ajaa jotain tiettyä asiaa läpi ja hämärtää kokonaisuus. Pitihan sitä oman tunteen pohjalle saada joku perusta ja ei kun tietoa etsimään muualta kuin valtamediasta. Onneksi sitä löytyikin jonkin verran ja ajatukseni valtamedian varhaanjohtamisesta vain vahvistui. Itse virus on totta, mutta se miten ja mitä siitä uutisoidaan herättää kysymyksiä mm. Kuka hyötyy ihmisten pelosta ja paniikista? Miksi tiettyjä asioita korostetaan ja miksi tietyistä asioista vaietaan? Oli hämmentävää huomata kuinka suppean kuvan media antaa ja se kuva on pelkoa, kuolemaa ja paniikkia. Miksi valtamediassa ei oteta esille vuosien takaisia influenssa tai muita tilastoja mitkä avaisivat paremmin kokonaiskäsitystä tilanteesta. On myös ollut hämmentävää huomata miten selkeästi valtamedia sivuttaa mm. lahjusasiat, joita on todistettu ja tiettyjen virkamiesten yhteyksiä, esim. lääkefirmojen kanssa ym. ym. ym. Tulin siihen tulokseen, että meidän ei kertakaikkiaan hauluta itse ajattelevan. Muuta perustetta en tälle tiedon sensuurille löydä.

Minulle itselleni on tärkeää, että saan mahdollisimman paljon infoa erilaisista näkökulmista, jotta voin sitten ihan itse sisimmässäni miettiä, mikä minusta tuntuu oikealta ja järkevältä. Jos joku toinen juttelee omaa erilaista ajatustaan, saan siitä taas uutta näkökulmaa omaani, joko se palvelee minua tai sitten ei, mutta kumpikin saa pitää omansa. Aina on hyvä, kun saa omalle ajatukselleen vertailu pohjaa.

Jos raha saa meidät niin kateelliseksi, että alennumme uhkailemaan tai haukkumaan toisiamme, niin on selvää, kuinka ohjailtavissa osa ihmisitä voi olla, saadessaan kunnon summan rahaa. Rahalla voi ostaa, vaikka jonkun mielipiteen. En voi tietää onko juuri se lausuva professori saanut vähän ylimääräistä palkkaa tietynlaisesta lausunnostaan tai onko joku suuri johtaja kiristettynä, jotta antaisi oikeanlaista tietoa maailmalle. En tiedä myöskään kuka on maailman laajuisen valtamedian kahvassa ja vaikuttaako se Suomeenkin asti. Ihmisen koulutus tai asema yhteiskunnassa ei takaa minulle sitä, että ihminen olisi automaattisesti hyvä ja rehellinen ja tieto jota hän antaa olisi puolueetonta tai kansalaisia palvelevaa. 

On pelottavaa, että tieto, jota meille jaetaan, on hyvin yksisuuntaista, puolueellista, pelkoa ja vihaa ylläpitävää, jossa ei anneta tilaa ihmisen omalle pohdinnalle ja vaihtoehdoille. Pelon ja paniikin lietsonnan lisäksi valtamedian yhteinen, myönteisessä valossa oleva uutinen on, ROKOTE! Miksi sitä niin mainostetaan, kun ei kukaan edes tiedä muuttaako virus muotoaan ja kaikki on täysin epäselvää? Miksi kukaan ei ota esille, vaikka rokotteiden riskejä? Miksi nyt media ei nosta esille kymmenen vuotta sitten sikainfluenssa rokotetta, jossa meille myytiin rokote lähestulkoon samanlaisen paniikin saattelemana. Jokainen varmaan muistaa myös ne jälkiseuraamukset…

Sanon jo heti, ennekuin joku tulkitsee tekstini väärin, NOUDATAN JA KUNNIOITAN VALTION ASETTAMIA KORONA RAJOITUKSIA!  Haluan vain muodostaa totuuteni mahdollisimman vankalle perustalle.  Jostain syystä minun sisimpäni sanoo, että kaikki ei nyt ihan täsmää, eikä meille kerrota koko totuutta, vaan kerrotaan se millainen totuus meidän halutaan muodostavan. En osaa sanoa mistä tuo tunne nousee tai onko se oikea, mutta se on minulle totta tällä hetkellä. Ainut asia miten voin ommaan voimaani vaikuttaa on se, että en seuraan niitä uutiskanavia, jotka viestivät vain pelon, vihan ja sensuurin kautta. Haluan saada faktaa ja vertailupohjaa. En halua muodostaa totuuttani pelkoon, vihaan tai sensuroituun tietoon. Se ei palvele minua.

On mahtavaa, että meistä huolehditaan valtiotasolta, mutta koronan jälkeenkin ihmisiä kuolee ja päiviään ei koskaan tiedä. Tämän ajatuksen saattelemana ajattelin yrittää elää toivossa, rakkaudessa ja kiitollisuudessa, vaikka vihaa ja pelkoa onkin niin paljon tarjolla.

Rakkaudella: Virpi