Oletko sinä saanut pyllysi pyyhittyä?

En ole voinut olla seuraamatta mediatietoa koronaviruksesta ja sen tuomaa hysteriaa. Häpeäkseni tunnustan, että pääsääntöinen tiedonlähteeni ei ole ollut kovinkaan vakaa ja puolueeton medianlähde. Häpeäkseni, sen vuoksi, että olen hyvin henkilökohtaisesti kokenut kyseisen tiedonlähteen uutisoinnin puolueellisuuden.

Media ja uutisointi tuo esille asioita monesta näkökulmasta, on monen ammattilaisen kommentteja, erilaisia tilastoja ym.  On mahtava juttu, että Suomessa on tietoa saatavilla monesta näkökulmasta ja sananvapautta ei rajoiteta. Pääsääntöisesti silmiini osuneet otsikot ovat kuitenkin olleet hyvinkin pelkoa ja paniikkia herättäviä. Luettuani  jutun kokonaan, otsikon alta löytänyy myös asiaa lieventävää, tärkeää faktaa, mikä olisi mielestäni kuulunut otsikkoon tai ainakin ansainnut oman kappaleensa.

Tietysti tässäkin puhuu raha. Pelottavat ja ikävät uutiset herättävät kiinnostusta enemmän, juttuja luetaan ja päätoimittajat kiittävät. Onneksi meillä on valta ja vastuu siitä mitä uskomme. Meillä on myös mahdollisuus laajentaa tietoamme eri lähteistä.  Itse yritän muistaa, että lausunnon takana on ihminen, tutkimustuloksen tulkinta, mielipide tai raha ja valta.  Rattaat ovat varmasti paljon suuremmat kuin osaan ajatellakaan, varsinkin kun on kysymys globaalista ongelmasta ja tiedottamisesta.

Tummimmankin pilven takana voi loistaa jo aurinko

Tuntuu siltä, että osa ihmisistä on jo paniikissa ja pelko on saanut vallan. Kun toisella hätä on suurin, joku/jotkut käyttävät sitäkin surutta hyväkseen. Väkisin tulee mieleen ajatus taikurista, joka kääntää katsojien huomion toisaalle, jotta saa hämäyksensä tehtyä. En missään nimessä vähättele viruksen vaarallisuutta ja itsekin seuraan tilannetta otsa kurtussa. Mielessäni pyörivät omat riskiryhmään kuuluvat rakkaat. Olenkin tilanteen edessä nöyrä, mutta avarakatseinen.  

Mielestäni meidän pitäisi nyt puhaltaa yhteen hiileen, kantaa vastuu omasta toiminnasta ja miettiä myös lähimmäisen hyvinvointia. Varmasti mielipiteitä, kuinka nyt pitäisi toimia, on kymmeniä ja on helppo kääntyä toinen toistamme vastaan. Kukaan ei kuitenkaan tiedä varmasti mikä on oiken, koska tilanne on täynnä epätietoisuutta ja arvailuja. Ainut mitä voimme tehdä on kantaa vastuu omasta toiminnastamme.

Viimeaikoina mediassa on ollut esillä paniikin tuoma hamstraus.  Osa kaupan hyllyistä on ollut tyhjiä myös täällä meidän lintukodossa, Äänekoskella. Ne ihmiset, jotka ovat odottaneet palkkapäivää, jotta pääsevät tekemään perheelleen viikon ruokaostokset, seisovat tyhjien hyllyjen edessä. He ehkä täyttävät kärrynsä niillä tavaroilla, joita on vielä jäljellä.  Kotona he kenties pesevät pyllynsä vessa käynnin jälkeen, pyyhkimisen sijaan (paperi on loppu, vaikka tehtaat pyörivät tupla teholla) tai juottavat vauvalle lantrattua ykkösmaitoa ( jossain perheissä sitä juotetaan isommillekin lapsille, koska perheen vauva ei saa millään kulutetuksi 100 litraa Nan-äidinmaidonkorviketta käyttöpäivään mennessä) tai pesevät kätensä pelkällä vedellä (koska naapurin auto ei mahtunut talliin. Se on täynnä saippuaa).

Mitä tämä viestii meistä ihmisistä ja meidän yhteisöllisyydestä? Mitä sinulle tulee mieleen? Itselleni se viestittää itsekkyydestä, harkintakyvyn alenemisesta ja ahneudesta. Liekkö se onkin paniikin ja pelon suurin tarkoitus, en tiedä. Sen tiedän että, minun olisi ainakin vaikeaa jatkaa elämääni hyvillä mielin, jos tietäisin, että naapurin pylly on pyyhkimättä sen vuoksi, että minun kaappini ovat paperia täynnä. Melkein jopa väitän, että meidän kaikkien on helpompi jatkaa elämäämme, kun tiedämme, että kaverikin on saanut pyllynsä pyyhittyä.

Rakkaudella: Virpi

.