Vipen parku ja purkaus

  KERRO MINULLE TARINASI! Työuupuneesta voi tuntua, että olisi yksin koko maailmassa. Vertaistukea on vaikea saada tai voi olla vaikeaa pukea oloaan sanoiksi, koska ei oikein itsekään ymmärrä missä mennään. Muistetaan tukea toinen toisiamme. Yhdessä meissä on voimaa. Jaa minulle tarinasi Olen pitänyt tässä kirjoittelussa taukoa, koska näinä aikoina, teen näitä vapaaehtoisia asioita vain silloin kun minusta siltä tuntuu. Oli aika, että tekstiä ei lähtenyt syntymään ja koin taas sen tutun paineen ja syyllisyyden, että nyt minun vain pitää yrittä kirjoittaa. Näin sitä ihminen huomaamattaan palaa siihen vanhaan suorittamiseen ja elämiseen sitä kautta, mitä uskoo toisten odottavan, että tarkkana saa olla 😉 . Uupumuksen aikana olen huomannut, että luovuus on muutenkin ollut kadoksissa aika-ajoin lähes kokonaan, mutta nyt taas tuntuu, että tästähän se rupeaa pikkuhiljaa kirkastumaan. Olin pari kuukautta päiväkodissa töissäkin ja sehän oli taas opettavainen kokemus. Siitä voin kirjoitta...

”Valo on lisääntynyt elämässäni, se tulvi vauvan tuoksuna sieraimiini, silkki-ihona sormieni alle ja pienen ihmisen viattomuutena sydämeeni.” Keskiviikkona syntyi toinen lapsenlapseni tähän maailmaan. Olo on ollut tänään niin pakahtunut. Pakahtunut rakkaudesta, onnesta ja ylpeydestä. ”Lapsen valo loistaa niin kirkkaasti”, olen usein sanonut, mutta aina en ole ymmärtänyt kuinka parantava tuo valo voikaan olla. Miten kauniilta voikaan näyttää vaatimattominkin kukka, kun se vilpittömistä käsistä annetaan. Uupumus aiheutti minulle kaikenlaisia herkkyyksiä, mutta ihan alkuun sosiaaliset tilanteet ja äänet uuvuttivat eniten. Omalle perheelle ei onneksi tarvinnut selittää, miksi painuin pehkuihin kesken yhdessä olon. Vaikka kohtaamiset olivat ihania ja ihmiset rakkaita jo pelkät äänet saattoivat olla liikaa. Oli yksi, jonka valo ylettyi mummun herkän kuoren läpi, sydämeen asti. Oli ihan uskomatonta, miten kahdenkeskeiset hetket lapsenlapsen kanssa antoivat voimaa. Hänelle,...

Ylistys aidoille ystäville, tärkeille kohtaamisille, ikimuistoisille hetkille, rakkaudelle ja juhannukselle! Juhannus on tulossa ja kerrankin vaikuttaa siltä, että saadaan juhlia lämpimässä säässä. Tässä juhannuksen alla olen saanut varsinaisen virtapiikin. Olen todella hyvällä mielin siivoillut paikkoja ja käyttänyt rättiä paikoissa, jotka eivät kuulu meidän perheen siivouslistalla ykköseksi, kuten kaapin päälliset tai kukkien suihkussa käyttäminen. Olen oikein ihmetellyt, mikä tätä hyvää mieltä ja iloa on tähän siivoukseen antanut? Innostusta varmaan lisäsi kolmen yön miniloma, joista kaksi matkailin Jannen kanssa Savon suunnilla ja yhden yön vietin hotellissa kahden ystävän kanssa.   Yhtenä suurena vaikuttajana on tietysti se, että meille tulee juhannusvieraita. Olenkin huomannut, että kodissamme vierailevat ystävät saavat minussa aikaan myönteisiä muutoksia, kuten se, että alan nauttia siivoamisesta… Omituista.   Ja sanottakoon, että tämä muutos ei ole pakon...

Malttamaton minä ja elämää tällä hetkellä 23.5.2020  Alku viikko on mennyt tässä tulevaisuutta pohtiessa, mutta kun vähän taas havahtui painamaan jarrua, niin on osannut nauttia elämästä hetki kerrallaan. Aurinkoiset kelit ovat omalta osaltaan virkistäneet mieltä ja tänä vuonna ollen laittanut kukkiakin vähän enemmän, koska luultavasti ollaan enemmän kotona kesällä. Terassitkin ovat päässeet uuteen loistoonsa ja niistä tuli mun mielestä super kivat. Varsinkin tämä saunamökin terassi, joka lasitettiin alkutalvesta ja kaikki sisustus elementit mitä täällä on, olen joko saanut tai pikkurahalla ostanut (lukuunottamatta lämmittimet). Minulle itselle kuvat antavat aina parhaan inspiraation niinpä  ajattelin jakaa kuvia enemmän, että sinäkin saisin näistä itsellesi inspiraatiota.  Vävypojan tekemä pöytä ja oman pihan haapapölkyt kruunasivat tämän terassin. 19 vuotta sitten jousitin ja päällystin vanhat tuolit. Tosin kangas ei enää miellyttänyt, joten ompelin harm...

Silloin kun elämän perustukset murenevat, sitä viimeinkin ymmärtää, kuinka  paljon  on aihetta kiitollisuuteen. Tällähetkellä olen erityisen kiitollinen ihmisistä, joiden rakkauteen ja ystävyyteen voin aina luottaa. Valutalkoot alkakoot... Päiväkirjaote” Heräsin, se helvetin möykky ja paine oli taas rinnassa. Yksi hyvä päivä on takana ja se herätti taas uutta toivoa siitä, ettei tämä tilanne ole niin paha, kun pelkään. Janne sanoi, että mun silmät on ihan lasittuneet, aina sillon, kun mulla on uupumus päivä. Sitä en oo ite huomannut, mutta ajatus ei kulje ja ei vaan kerta kaikkiaan jaksa tehä mitään tai innostua mistään. Kaikki tunteetkin on sillon jotenkin haalistuneet, varsinkin ilo ja onni. Oikeastaan semoinen sydämestä lähtevä ilo ja onni, joka oikein tuntuu, sitä ei varmaan oo ollu viimeiseen vuoteen. Tunteetkin on muuttuneet pinnallisiksi. Eilen oli taas hyvä päivä, elämä tuntui hyvältä ja tulevaisuus näyttää valoisemmalta. Jaksoin käydä kävelemässä luonnossa ...

Pidetään kivijalka kunnossa, niin myrskyt eivät meitä kaada!  Kysymys ”ketä ja mihin minä uskon”? on ollut viime aikoina mielessäni paljon. Korona uutisia ja ennustuksia virtaa joka tuutista. Minulla on ollut todella skeptinen suhtautuminen uutisointia kohtaan. Sanotaan, että ihmisen omat kokemukset ja elämänhistoria muovaat ajatukset nykyhetkeen. Uskonkin, että omakohtainen kokemukseni median vallasta, on saanut minut hyvin epäileväiseksi ja jopa hieman katkeraksi.. Olen kokenut kuinka suppeaa, puolueellista ja vastakkain asetteluun pyrkivää tiedottaminen voi olla ja kuinka salakavalasti ihmiset saadaan taistelemaan ja asettumaan toisiaan vastaan. Oma kokemukseni tähän liittyen, sattui juuri siihen hetkeen, kun kärsin kipeimmin yritysosuudestani luopumisesta. Mediassa alkoi valtava myllytys yksityisiä palveluntuottajia kohtaan. Oli yksittäisiä ihmisiä ja ikäviä kokemuksia, joita jaettiin lehdistölle. Oli poliittisia kannanottoja yksityisiä vastaan ja kaikenlaista negat...

Päiväkirjaote   ”Sinulla on tunne, että et jaksa. Elimistö huutaa ja kaikenlaiset pelottavat oireet ovat jatkuvasti läsnä. Jatkat eteenpäin ja jos mahdollista, kiihdytät vauhtia. Et halua pysähtyä, se pelottaa. Et näe totuutta, koska se on peittynyt sumun taakse. Siinä olotilassa pitäisi löytää tilanteesta ulos pääsy, pitäisi pystyä tekemään järkeviä, suuria ratkaisuja oman hyvinvointinsa eteen. Hyvinvointi, mitä se taas tarkoittikaan…  Päällimmäisenä pelko tulevasta ja hämmennys siitä, ettei tunne enää itseään. On tunne, ettei tunne… ei mitään. Ei ymmärrä miksi ei voi toimia niin kuin ennen. Ei muista miltä tuntuu olla aidosti onnellinen. Mihin tähtään, kun kiintopiste on kadonnut.” Sitä kulkeen kun robotti kovaa ja tasaista tietä. Se tie on niin tuttu ja selkeä. Olisi lupa käydä kokeilemassa vihreää ja pehmeää, vierellä kulkevaa, mutta pelottaa. Mistä tietää kantaako maasto, pistääkö käärme tai ampiainen.  Kaadunko risuun ja lyönkö pääni kiveen. Rohkea askel p...

Fyysiset oireet Tämä puu, se oli minun terapia puuni. Makasin usein terassilla ja katselin sitä. Kerran myrskyssä se kaatui, sen tilalle jäi vain tyhjä aukko. Olin surullinen, maisema näytti oudolta, vieraalta. Nyt sen juuresta kasvaa jo uusi elämä, monenlaista vihreää, tuoretta ja kestävää. Tänäpäivänä tuon puun tarina kuvaa elämäni matkaa. Jonkun ison lahonneen ja kestämättömän kaatuminen antaa pienille, tuoreille ja kestäville versoille mahdollisuuden. Pian huomaatkin, että juuri nuo pienet uudet versot ovat niitä, joita eivät voi suurimmatkaan myrskyt kaataa.  Sairaudet ja erinäiset fyysiset oireet vain ilmaantuivat pikkuhiljaa. Totuin niihin yllättävän nopeasti ja kehoni viestit huonosta olosta muuttuivat osaksi arkipäivää, osaksi elämää. Yllättävän äkkiä sitä alkaa luulemaan, että tällainenhan se olo on ollut jo pitkään, vai onko se ollut näin peräti aina. Tällä tavalla tuntuu ihmismieli toimivat, sitä ikään kuin tottuu huonoon oloon ja kohta ei muusta enää tiedäk...

Aivosumu Kerroin jo aiemmassa tekstissäni läsnäolon häviämisestä ja siitä, kuinka työasiat valtasivat päätäni aina vain enemmän ja enemmän. Tästä seurasi läsnäolon häviäminen, mikä erityisesti näkyi kotona. Töissä usein pystyin olemaan läsnä, olihan työ muuttunut elämäni ”tärkeimmäksi”. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että haastavat ja aivoja kuormittavat asiat saivat aikaan päässäni pelottavan ja oudon tuntemuksen. Aloin kutsua sitä aivosumuksi. Se sana kuvastaa mielestäni hyvin sitä tilaa, joka valtasi pääni sisällön. Aluksi havaitsin sen vain silloin tällöin, mutta mitä pidemmälle uupumus kaivautui, sitä enemmän elin aivosumussa. Olen jo persoonaltani ihminen, jolla voi olla monta rautaa tulessa ja joskus unohtelen asioita. Liekkö syy huonon muistin vai läsnäolon puutteen, mutta aivosumu oli jotain aivan erilaista. Siinä ikään kuin sumu olisi laskeutunut koko ajatusmaailmani päälle. Sen voi kuvitella niin, että on kuva, joka häämöttää vahvan sumun takaa. Tiedät, ...